TUUKKA (tulee, syleilee Irjaa, ojentaa Eikalle kätensä ja nyökäyttää hyvänhuomenen Orvolle). Hyvää huomenta! Kylläpä te olette virkkuja tänään. Ihana aamu. (Irjalle). Tuopas minulle aamumaitoa, kultaseni! Etkö laulanut äsken, pikku peippo?
ELKKA. Hyväile sinä vain lapsukaista. Kyllähän minä maidon lypsän.
TUUKKA. Ei, äiti, — ei enää! Tästä puolin tahdon Irjalta aamumaitoni.
IRJA (iloisesti). Sinä olet hyvä, Tuukka. (Menee veräjästä pihattoon).
ORVO (ilkeästi). Älä huoli hyväillä vaimoasi! — Äiti sitä kadehtii.
TUUKKA (nauraen). Eikö mitä! Äiti kyllä tietää, että oma kulta on aina oma kulta. Hän saa nyt lellitellä sinua.
ELKKA. Tuukka!
TUUKKA. Älä suutu! Panitko sen pahaksesi?
ELKKA. En.
TUUKKA. Mihin sinä menet?