ORVO. Niin, se oli tosi sana. Irjahan täällä nyt emäntänä heiluu.
ELKKA (myrkyllisesti). Voi minua kurjaa, jonka täytyy katsella, kuinka poikaani petetään.
ORVO (hieman suuttuen). Ettes jo häpeä, äiti! Varmaan olet noussut nurin päin vuoteestasi, kun noin suotta kiukuttelet. (Merkityksellä). Tuukka rakastaa kulta-kyyhkystään, ja jos sinä rupeat sen sulkia nykimään, niin saat pian Tuukasta vastuksesi.
ELKKA (jyrkästi). Tuukka rakastaa äitiään.
ORVO. Ja vaimoaan!
ELKKA. Hänellä sijansa ja minulla myös.
ORVO. Pysy sitten paikallasi, äläkä tuppaudu toisen tilalle.
ELKKA. Minä pysyn siinä, johon olen tottunut, enkä väisty tuumaakaan.
ORVO. Pysy! Pysy! Mutta älä vain väliin tungettele, Irja on nyt lähempänä Tuukkaa kuin sinä.
ELKKA (huutaa). Ei ikinä!