ELKKA. Aukaise ensin veräjä, hötys!
IRJA (kiihkeästi). En! Ensin vien maidon. Palattuani aukaisen. (Menee pirttiin).
ELKKA (yksin). Kas sitä! Hän näyttää koteutuvan täällä! Kohta kai hän sylkee minua vasten silmiä! Ja mikä hän sitten on olevinaan? Tuukan syli-kissa — muutaman yön ratoksi. — Ja nyt tuo etana jo tahrii lattiani. E-ei! Sinä taikka minä! Kas siihen ahjoon lietson tulta!
IRJA (tulee takaisin, avaa veräjän, kutsuu lampaita).
ORVO (tulee heti jäljestä, kuuntelee heidän huomaamattaan.).
ELKKA (tuuppaa Irjan pois veräjältä). Mene tiehesi! Kyllä minä itsekin lasken lampaani.
IRJA. Mitä olen tehnyt sinulle, kun minua näin kiusaat?
ELKKA. Minä hoidan itse karjani, enkä kaipaa sinun apuasi.
IRJA (koettaen hillitä itseään). Kyllä minä koetan tehdä mieliksesi.
ELKKA. Vai niin! Koetitko äskenkin?