IRJA. Sinä kiusaat minua yhtenään. Sitä en jaksa kärsiä.
ELKKA. Mutta minäpä jaksan, minä, enkä usko emännyyttä kaikkien kuotusten käsiin.
IRJA. Opeta minua!
ELKKA (nauraa ivallisesti). Käskee orjaa opettaa!
IRJA (kiivaasti). Orjaa?
ELKKA. Niin, mieron orjaa, Karjalan ryöstö-naista, Tuukan lehtolemmikkiä —
IRJA (ylevästi). Sinä olit Tonnin vaimo ja minä olen Tuukan.
ELKKA. Ha, ha, ha! Tänne raastettu naikkonen poikani ratoksi. (Pistelevästi). Mutta siitä ilosta tulee vielä nolo loppu, kunhan ensin pyrstösulkasi pudota repsahtavat.
TUUKKA (tulee sisään).
ORVO. No, äiti! Mikset jatka samaa vauhtia?