TUUKKA (hämäläisille). Hiljaa! (Karjalaisille). Tuotteko minulle sanomia Louhijärveltä?
KARJALAINEN (ylpeästi). Oletko sinä Tuukka, tuo hämäläinen immen-ryöstäjä?
ENSIMMÄINEN HÄMÄLÄINEN. Tapa hänet, Tuukka!
TUUKKA (verkalleen, osoittaen Irjaa, joka on tullut sisään keskustelun aikana). Minä tempasin tytön mukaani kuin haukka, iskiessään varpusparveen.
KARJALAINEN. Ja pirstasit venheemme, kun pelkäsit Usun kostoa.
TUUKKA. Tahdoin vain viettää rauhassa hääni. Siinä kaikki. Tulkoon Usu tänne ja valitkoon itselleen uuden venheen!
KARJALAINEN. Lauson Usu käskee sanoa sinulle, että hän on aprikoinut asiata aina tähän saakka. Mutta nyt hän nousee sotajalalle, polttaa talosi ja uhraa Hiidelle heimosi. Ja sinut itsesi hän merkitsee orjakseen!
(Melua).
TUUKKA (hämäläisille). Hiljaa! (Karjalaisille). Minä olen valmis vastarintaan. Jatka!
KARJALAINEN. Mutta Louhijärven käräjissä arveltiin, että rauha on sentään sotaa somempi. Ja jos sinä maksat sakkoa sata lammasta ja lähetät Usulle kaksi kertaa saman määrän sekä omin käsin peset puhtaiksi Usun pieksut, niin lautakunta asettuu välittäjäksenne. Ellet sitä tee, niin koko Pähkän heimo juurineen hävitetään ja pirttinne poroksi poltetaan.