TUUKKA (kumeasti). Hyvä. Onko sinulla muuta sanottavaa?
KARJALAINEN. Ei! (Irjalle). Mutta sinusta, Irja, on kerrottu, että olisit vaihtanut karjalaisen pukusi hämäläisiin riepuihin. Ja siksi Karjalan tytöt uhkaavat tallata sinut lokaan ja Karjalan pojat aikovat sitoa sinut kiinni Usun käsikiven kahvaan. Mutta kuitenkin lähettää Ennu sinulle terveisensä ja sanoo, että Lyylikki itkee sinua.
TUUKKA (tuskin voi hillitä vihaansa). Entä ovatko jo viestisi loppuneet?
KARJALAINEN. Ovat.
TUUKKA (hammasta purren). Irja, tuo tänne karjalaispukusi!
IRJA (epäröi.).
TUUKKA (kiivaasti). Tuo!
IRJA (menee, tuo hetken perästä hameen.).
TUUKKA (tempaisee hameen Irjalta ja heittää sen karjalaisen jalkoihin).
Kas tuossa! Siinä on Tuukan vastaus Usun orjalle!
IRJA. Tuukka! Anna se takaisin! Se on minulle niin rakas. (Äänettömyys.
Orvolle). Orvo, rukoile sinäkin puolestani. Se on minun tyttöpukuni.