ORVO (asettuu väliin). Ei, Tuukka! Se kääntyy meille häpeäksi.
IRJA (itkee).
TUUKKA (katsoo Irjaan, epäilee hetken aikaa ja heittää keihään karjalaisen eteen.). No, vie tuo sitte vastaukseksi Karjalaan! (Menee pirttiin).
KARJALAINEN (ottaa keihään). Se oli toista. (Orvolle). Kiitoksia, hämäläinen! Saammeko nyt mennä?
IRJA (hämäläisille). Saattakaa heidät pois!
ELKKA (seuraa heitä pari askelta). Te Karjalan myyrät! (Sylkee heidän jälkeensä.).
KARJALAINEN (toverilleen). Tuo on kai itse Lempo. (Elkalle). Kuule sinä, akka ärmätti, kun palaamme tänne toistamiseen, niin silloin nykäisemme sinut siipisangasta siskosi luo Louhijärvelle. (Menevät hämäläisten seuraamina).
ELKKA (polkee Irjan hametta. Eräälle hämäläiselle). Möttö, ota tuo karjalaisriekale ja ripusta se kurjimman orjasi kupeille!
MÖTTÖ (ylpeästi). Minun orjani ovat liian hyvät käydäkseen Karjalaisten ryysyissä. (Kääntää hänelle selkänsä ja seuraa toisia.).
ORVO (ottaa ylös hameen). Älä itke, Irja! Kyllä minä hameesi talletan.
(Menee luhtiin.).