Esa. Ai! — (hellästi.) San ni minull Tilta oikee tott, millai asiat o tee välissänne — sill em mää tair tätä kavvempaa kärsii.
Tilta (nostaa kätensä.) Tahroks viäl. —
(Joukko nuorta väkeä tulee maantiellä viikatteet ja eväskontit selässä. He pysähtyvät ulkopuolelle aitaa).
1:nen renki. Nääks noit, ko tappelee lavvantaiehtoosti.
1:nen tyttö. Menkää ny esti pappilaa, niin se kattoo sitt paremmi ulloos ihmisill, ko kulkee maantiäll. —
2:nen renki. Kyll vähä Tilta vihhiill mennee torppari trenki kanss, ko hä kyll vois saar vaikk tua rikkaa Sakinki. —
Tilta. Nii — se tähre mää — täss juur anna häll ympärs korvii, — ko hä käy kyläst kyllää kreetuumass minust — senki roikale. —
2:nen renki. Eik se ol tott sitt?
Tilta (ynseästi.) Enks mahtas saar sinunki, jos vaa tahtosi.
2:nen renki. Nii, kyll mää se tiärä, ett kaikki flikat mu perässäni karraa.