Franssi. Mull o kyll konstit vaiväe kanss. —
Esa. Koitas vaa vahrat hänt — sanon mää. —
Franssi. Tahroks tapell —?
Esa. Nii — koitas vaa vahrat hänt, sanon mää kert viäl — ni mää näytä sull pia, mihe mää su nokkas käännä. —
Franssi. No — no — no — ollaa ny pruurii ja yht pratsii. — Mää ole rikas ja sää olet köyhä — mutt se o sama se — sää otat Tilta ja mää ota rahat ja mää ole isäntä ja sää olet trenki ja sitt me juaraa yhress. — Kuuleks — luuleks ett äjjä antas mull ryypy, jos mää menisi sisäll.
Esa. Ompa häll koko kekkuli. —
Franssi. Perhana — jos em mää olis jo nii paljo piäness. —
Tilta (tulee pirtistä.) Oleks sää taas juavuksiss — sää meinaat kai taas tapella hyppypaikass, ninko sää pruukaat — kyll se o kanss stää, ko se o, ett oll semmone korree poika, ko sää olet — ja pittää olemaa tommone juappolallu.
Franssi. Sanoks sää "korree poika"! Hei Tilta! Ko mää tule tähhää isännäks, ni sää tulet mull piikaks — sill — sill nääks mää meinaa nair jonku isokylä rikkaa talotyttäre, enk huali mistää köyhäst torppari hamehännäst. — —.
Tilta. Ei ol väärttikää. —