Franssi. Ninko em mää sitt sinnuu sais, kosk mää vaa tahro. —
Tilta. Älä nual, ennenko tipahtaa! Men sää enstiks tonn navetovinttii nukkumaa ittes selväks ja tull sitt frijjaamaa minnuu, ni mää näytä sull, mihe harakat pessiis tekkee. — Mää luule ett vanha Sakki su pessee, ko hä su ny näkkee. —
Franssi. Kuuleks Esa — älä sää ruppee tua kanss kauppoihii, siit tullee piru paha ämmä. —
Tilta. Niin tulleeki — siit saat oll vissii —
(Menee tarhaveräjästä.)
Franssi. Kuuleks Esa — luuleks sää, ett mää saisi ryypy tuall sisäll — jos mää korreesti ja kiltisti pyytäsi?
Esa. Su soppii koittaa. —
Franssi. Ja mää koita oll olevanas, ninko mää olisi selkee. — —
Esa. Sitt se o parast, ett sää vaa luuraat ove ravost ja kysyt, ett pääset pakkoo aikanas.
Franssi. Jos mää olsi tiätäny, ett häll nii paljo viinaa o koton — ni olsi äskö ottanu piänemmä ryypy — — Mutt tämä poika ei pelkää — konnei hä vaa haistas mu henkeeni — —