Tilta. Nii — teit o ain valitettu pahaks.
Sakki. Siin taitaa kyll oll perrää. — Mutt ne ei oll ollu mull palveluksess, ko vuare — mutt sä olet jo ollu kolmatt. —
Tilta. Ninko mää tykkäsi, ett se oli oikee synti ja häppee, ett tääll kattoo kaikki nii pahasti ulloos, ko mää estiks tuli tänn — ja nykko mää ole saanu tääll kaikki vähä reiraa, ni mää tykkää, ett se o vaikeet, ett jättää stää toiste huolimattomai vaiväe kässii. Mutt kyll mää mene tiäheeni, jos te vaa ruppeette jottai hullutuksii tääll toimee panemaa. —
Sakki. Mää ole kyll nähny, ett sää olet stää mu sorttiini — se tähre mää sust pirä — ja ole jo pitki vuatt sinnuu ajatellu — ja rakentanu nääks tua uure pirti. — (Tilta pyrkii lähtemään.) Istu ny vaa alallas — kyll me hyvi yhtee sovimme. — Nääks mää tule jo vankaks ja tartte jonku, ko minnuu söötää, enk mää sunkaa tahro, ett mu tavarani, ko mää valla tyhjäst ole kraapinu kokkoo, sillai juaraa yllöös — se tähre sovitaa me vaa yhtee — ko nääks em mää tahro heittää tyätäni sikkai ettee — istu ny alallas laps. — Nääks mull o 4,000 markkaa pankiss kaupungiss ja torppa ja kaikki o mu omain viäl neljäkymment vuatt ja piänist lapsist mää ain ole pitäny, vaikkei mull ol yhtää ollu — nii ett. —
Tilta, (koettaa nykäistä kättänsä irti ja nauraa sydämmellisesti.) Ei — lakakkaa siin ny hullui puhumast — mu täytyy oikee nauraa teit — mutt em mää koskaa olis luullu, ett isännäll nii paljo rahhaa o kaupunkiss.
Esa (tulee koivuja tuoden, katselee heitä hetken ja heittää vihoissaan taakkansa maahan.) Jassoo se o ny sitt sillai! — — Häppee, — häppee ny Tilta — raha perrää sää ain kovasti olet ollu — mutt se o sentää surkeet, ett nähr sinnuu noi kurjan, ko mää ole sinust ain sentää paljo pitäny. — Hävet sää saat minu ja koko kylä eress, ko sää unhotat nuaruutes ja kaikki ja menettelet ittes kanss, ninko järjetön luontokappale.
Tilta (nykäsee irti kätensä.) Suus kii!
Esa. Nii — kyll mää ny täst lähi jo vai ole, vaikk se viiltää ninko puukoll mu sisälläni — mutt sem mää ny tiärä, ettei mittää surkeempaa mull ikän voi tapahtuu.
Sakki. Hah-hah-haa pan ny vaa mejjut pystöö ja älä siin kiris, ninko rasvaamato rattaa-akseli.
Esa. Pann itte mejjus pystöö vanha frijjari — kosk teiss o viäl miäst, ett juast flikkai hännäss, ni voitte kyll viäl itte saar hääkoristeetki pystöö. — — Mää en ennää ol su trenkiss. —