Sakki. Hi-hi-hi men sitt vaa nii pitkäll ko pippuri kassoo, mutt palkkas mää pirätä. —
Esa. Pirät vaa — imimato — luuletteko ett mää meinaa tänn jäär kahrekymmene marka tähre kattomaa tee surkeuttanne (menee kiivaasti luhtiin.)
Sakki. Hi-hi-hi — men tiähees sitt (menee nauraen vanhaan pirttiin.)
Tilta. Ne o valla hassui molemmat — mitä täst ny mahtaa oikee tuli perästäki (menee luhdin ovelle.) Esa, kuules.
Esa (luhdissa.) Men sää sinn, sisäll vaa — henttus kanss. —
Tilta. Mää mene mihe mää itte tahro ilmaa et minnuu tarttee käskee sinn, taikk tänn. — Et sää men pois Esa. —
Esa. Luuleks ett mää meinaisi sitt jäär tänn ämmäi rakastajaks — älä stää koskaa luul — pir sää nyt vaa, mitä olet saanu. —
Tilta (vihaisena.) Ei mutt ny näist hullutuksist pittää tulemaa loppu — sen mää sano (menee vihaisena Sakin perästä pirttiin.)
Esa (kurkistaa ulos.) Nii siin hä puikatti sisäll häne peräsäs — ei voinu kavvaa ol hentustas erinäs. (Antaa kirstunsa maantielle ja istuu siihen miettimään.) Mutt ett se sentää piti noi käymää — se oli häppeet se — (Hetki äänettömyyttä. Harmonikan ääni kuuluu.) Vai ni! — siäll tullee häätroikka — joss mä istusi täss tryki aikaa kattomas tota kurjuutt. —
Franssi (tulee kansan kanssa hyvin innoissaan.) Hei juu! pojat ja flikat — ny stää juaraa. — (Esalle) Mitä sää siäll istut ja vihottelet?