Esa. Eiks mahr Antti. —
Tilta. Tuleks sää?
Esa. Mää anna palttuu tanssin.
Tilta. Mutta mää mene — mää.
Esa. Taitaa olla parast, et menet, nii kavva — ko pääset.
Tilta (kiivastuen). Pääse!
Esa. Ni — sillai mää meinaa ett sää pia saat istuu penki pääs — tua kanss (viittaa hyvin ylenkatseellisesti vanhaan pirttiin päin.)
Tilta. Jos et sää jo lakkaa — niin em mää enään koskaan katto su päälläs.
Esa. Se o keveesti sanottu — ko et sää must ennää mittää pir (sylkäsee). Hyi! ja tommose vanha äjjärahju kanss.
Tilta (pyyhkäsee esiliinalla silmiään). Kyll mää se tiärä ett sää tahrot mu tehr lauluks koko pitäjäll, — mutt se o vale — vale sanon mää — ja sull o järkee vähemmä pääsäs, ko kärväsell.