Esa (vähän tunteellisesti). Hm — häll on rahhaa ja mää ole vaa semmone köyhä trenki. — Mutt kyll se kaikki tietää, ketä sä meinaat. —
Tilta. Älä sa koskaa (nauraa) stää luul, ett mää sinnuu meinaisi —.
Esa. Nii, nii kyll mää se tiärä, ett se siks ny o muuttunu. — —
Tilta (kiekaillen.) No pan se ny sitt miälees. — Mutt sää olet semmone jörri, joho ei mikkää kose. —
Esa (huokaa.) Kyll se vaa kossee — (lopettaa työnsä ja sulkee oven.) Kas nii ny mä tykkää, ett se o valmis —
Tilta (nousee, käy Esan luokse ja kurkistaa hänen olkansa yli tupaan.) Mutt se onki oikee korree pirtti. —
Esa (ärtyisästi.) Sää kai se parhai tiärät, mitä vaste hä se rakentanu o.
Tilta. Mist mää se tiärä, paremmi ko sääkää.
Esa (ivallisesti.) Kai hä (osoittaa vanhaan pirttiin päin) se sull sanonu o. —
Tilta. Kui hä stää mull sanos, paremmi ko sull kaa.