Esa. Eiks mahr!
Tilta (ärtyneenä.) Nii — eiks mahr!
Esa. Stää mä juur meinasi.
Tilta. Soh — lakkaa ny joh!
Esa (kurkistaa pirttiin.) Kyll tommone pirtti sentää olis hyvä olemass!
Tilta. Mitä sää sill sitt tekisit?
Esa (panee käsivartensa hänen vyötäistensä ympäri.) Panisi su sänky' lairall lapsii lullaamaa.
Tilta. Älä siin — senki rehju! Mutt mihe maailmasee hä tua pirtti tarttee!
Esa. Mää luule, ett siit tullee semmone riaskameijeri, ko lukkarill'ki o. —
Tilta. Jos hä vaa ruppee tääll jottai uutt toimee, ni jätäm mää häne palvelukses — ei mutt tieräks, mitä mää luule — —