Esa (epäluuloisesti.) Nii, nii kyll mää se tiärä, ett hä se sull sanono o, vaikk sää olet siin nii olevanas.
Tilta. Oleks vai — taikk mää flättää — (veitikkamaisesti.) Ei tiäräks — kaupunkiherroille hä se o meinannu suveks, ett he sais siin assuu.
Esa (kiivaasti.) Mutt' ei!
Tilta. Ai, mutt se olis hauskaa!
Esa. Mutt ei! sanon mää.
Tilta (kiusoittavasti.) Mutt nääks, ko tekkee nii kumminki.
Esa. Jos vaa joku kaupunkiherra tullee tänn — nii varokoo silmäkulmiis.
Tilta (nauraa.) Eipäs vaa — siilo mää saisi käyttää tilaisuutt. —
Esa (synkkänä.) Kyll mää niitte kaupunkilaiste konstit tunne.
Tilta. Mää luulle, ett ne o flikkai kanss siäll hyvi hauskoi.