"Mutta paljon oli siellä opittavaa", sanoi Piet Boje.
"Kapteenin ja perämiehen tunnen", lisäsi Pe Ontjes halveksivasti.
"Juuri siksi, että he olivat semmoisia kuin he olivat!" sanoi Piet. "Ne kaksi eivät olleet niinkuin meidän Isä-jumalamme ja hänen virkaatekevänsä".
"Vai siten!" sanoi Pe Ontjes, "vai eivät olleet!" Ja lähti tiehensä.
Seuraavana päivänä, vapaavahdilla, palasi hän taaskin hänen puheilleen. Piet istui tapansa mukaan hieman syrjempänä ja luki erästä laivanrakennusoppia, jonka Heine Marquardin isä oli antanut pojalleen mukaan. Laulla oli lyhyt piipunnysänsä suussaan ja näytti hän olevan hyvällä tuulella. Hän tupakoi vaan, kun hän oli ylen hyvillään, eikä tietänyt mitä tehdä.
"Kerroppas, mitä työskentelee nykyjään vanhin siskosi?"
"Luulen, että hänen kuluu aikansa hyvin", vastasi Piet.
"Kuinka vanha on hän nyt… noin kahdeksantoista, vai?"
"Niin".
"Mitähän hän sinulle kirjoittaa?"