— Heitetään pelit valtaan sitten. Käyhän kellokin jo kahdettatoista.
— Lähtään pois! Minä lähden ainakin.
— Minä kans.
— Älkäähän nyt! — virkkoi Klaus Uhl. — Akkaväki hätäilee.
— Ei maar.
— Ei maar. Kyllä nyt lähdetään.
Vieraat läksivät ulos. Mennessään vielä jotkut puhelivat pelistä, päivitellen, että se niin kesken oli loppunut.
— Minä pistäyn vielä ravintolaan.
— Minä ja. Tiedättekös mitä? Mennäänpäs tästä kapakkaan jalkaisin.
Hevoset tulkoot perässä.
— On minun vähän mieleni paha, — virkkoi Klaus Uhl, — kun en pääse mukaan.