"Palaa sinä takaisin, Thiess, et sinä sitä voi tehdä."
"Minä en saa unta enää", valitteli tuo pieni mies, "näin koko yön hänen edessäni kurjuudessa, ja nyt minun täytyy hänen jäljissään. Mutta en voi eroita täältä Aulangoltakaan."
"Ell'ei Thiess Thiessen enää saa unta", sanoi Geert Dose, "niin silloin on huonosti asiat hänen kanssaan, silloin kadottaa hän pian ruokahalunkin Ja mitä tekee hän silloin kinkuillaan?"
"Minun täytyy päästä", vaikerteli Thiess "ei auta mikään. Minä lähden Eckert Wittin kanssa, tiedäthän, turvelaivurin. Jättäkää minut rauhaan, älkääkä kiusatko minua: niin täytyy tehdä."
"Hyvä, no lähde sitte! Ei meilläkään enää ole aikaa."
Tienristeyksessä antoivat he kättä hänelle ja seisahtivat ja katselivat häntä jälkeen.
"Säkki on liika raskas hänelle", sanoi Geert. "Katsos vaan, hän oikein horjuu."
"On niin raskasta hänelle", sanoi Jörn "lähteä pois."
"Kuules sinä, sanosta, mitä lajia maata se Ranska oikein on? Minä tarkoitan, että onkohan sieltä mitään saatavissa. Laittavatko ne sikansa lihaviksi siellä, tai etkö tiedä sitä?… Mutta näetkös? Hän on laskenut säkkinsä maahan. Sehän on ihan kidutus miehelle, Jörn. Säkki on liika raskas hänelle."
"Hän kapuaa vallille", sanoi Jörn Uhl, "hän koettaa, näkisikö hän kerran vielä talonsa. Ja tuo tuntee joka lehmänpolun Takaindiassa!"