"Olipa sentään hyvä, että he aina olivat varajoukossa. Niin entispäivänä ja niin aina. Aina perästäpäin. Mehän olemme liika uusia, vastamuodostettuja joukkoja, sen lisäksi vastavalloitetusta maakunnasta. Me emme pääse eturintaan. Ja hyvähän se… Tai vahinko… Ei… onhan tuo hyvä. Minunhan täytyy saada päästä isäni tykö vielä… Minunhan täytyy saada nähdä myöskin jotakin. Kymmenen vuotta tahdon vielä saada elää. Sitte minun puolestani kyllä."
Kello on yksitoista.
Niin hiljaista kuin sunnuntaisina Holsteinissa. Ainoastaan kanuunain räminää ja jytinää ja nahkaremmien natinaa ja kihnuntaa.
"Kummallista!… Tuolla oikealla edessä!…"
"Näetkö sinä?…"
"Se raskas niistä taittaa toden totta tieltä kukkulalle!"
"Tuolla oikealla, kuule! Etkö näe?"
"Mitä tuo tarkoittaa?"
"Jos tietäisinkin sen!"
"Kuinka hiljainen ja kaunis päivä."