"O, Jörn, Jörn!… Kuinka sairaalta näytät. O, Fiete Krey. Minä kuulin Thiessiltä, että sinäkin olet ollut Ranskassa mukana ja että sinä olet naimisissa… O, Jörn! Oi, mitä Thiess tulee sanomaan!… Tiedättekö, että Thiess on Hampurissa taaskin?"
Niin puheli Lisbeth Junker ja seisoi heidän edessään ja pudisti uudestaan ja uudestaan heidän käsiänsä, hänen silmänsä olivat kuin kahtena loistavana valkeana, ikäänkuin helatulet Ringelshörnillä. Semmoisilla silmillä katseli hän etenkin Jörn Uhlia. Etenkin Jörn Uhlia!
"Onko Thiess täällä vielä?"
"On, aatelkaas! Hän etsii Elsbeä yhä. Elsbe ei nimittäin olekkaan matkustanut laivalla, jolla heidän piti lähteä. Nyt on eräs tuttavistamme ollut näkevinään hänet täällä; toiset taas arvelevat että Harro Heinsen on Kööpenhaminan kautta pujahtanut sotaa pakoon."
"Oletko kuullut Wentorffista mitään uutisia? Vai käytkö sinä ollenkaan enää siellä?"
"Minun isovanhempanahan ovat kuolleet jo", vastasi hän, "mutta olen hyvä tuttu uuden opettajan rouvan kanssa. Jouluna kävin viimeksi siellä."
"Ja mitä toimittelet täällä?"
"Olen täällä tätini tykönä; hänellä on pieni kirja- ja paperikauppa.
Sitäpaitsi opiskelen kirjanpitoa."
"Tiedätkö sanoa, missä Thiess asuu?"
"Kyllä, tulen mukananne."