* * * * *
He saivat astua melkein tunnin matkan ensin aulankoa ja sitte kangasta, tulivat niituitse eräälle pienelle puusillalle, menivät sen yli, astuivat pienen metsikön läpi: siinä oli edessään Rugenberg.
Rugenberg on melkoinen kukkula. Näkee laajalti rämeiden ylitse, aina tuonpuolisille kukkulajonoille asti. Huipulla, nuorten kuusien ja pyökkien varjossa on löydetty hautoja.
Kun he kaikki kolme olivat päässeet ylös ja tulleet aina pyökeille asti, sanoi lapsi: "Kuule Lisbeth, emmeköhän jää tähän hiukan?"
"Jäämmekö, Jürgen?"
"Isä, onko sinulla veistä mukana? Kaiva nopeasti noppakuoppa tuohon, ruvetaan noppasille."
"Kaikkea mieleesikin tulee!" sanoi Jörn Uhl. "Nyt yhtäkkiä noppasille?…"
"Sitä me eilenkin", sanoi Lisbeth.
"Muistatko vielä?" sanoi Jörn Uhl, "kuinka me viimeksi heitimme noppaa keskenämme?"
"Kyllä, ja sinä rupesit kinastelemaan", vastasi Lisbeth.