'Sianluusi ovat noidutut', huudahti hän. 'Minä purasen ne rikki hampaillani, ja jään tänne, muussa tapauksessa saat sinä taluttaa minua pajunraipasta kylän lävitse'.
'Purase sitte!' vastasi tyttö vihastuneena. 'Suden hampainesi!'
Hän purasikin… kratsh… hammas meni murskaksi, mutta luu pysyi eheänä.
'Minä voitin!' huudahti tyttö. 'Toiseen kertaan! Käyn noutamassa raippaa ja sitte saat lähteä mukaan'.
Tyttö juoksi ulos ja palasi takaisin taaskin ja riipi sormuksisin käsin lehdet pitkästä pajuraipasta. 'Liikkeelle nyt!' sanoi hän.
Kun hän tottelevasti nousi ylös, ei tyttö enää voinut hillitä itseänsä. 'Tuumitko sinä todella, että tulisit noin kanssani niitylle? Että taaskin kaikki nauraisivat sinulle, kuten silloinkin, kun venheesi kierähti kumoon? Tulin tänne vaan saadakseni sinut jättämään tuo jurottelemisesi ja lähtemään ulos majasta'.
'Anna raippa tänne! Näin tulen kanssasi. Heidän pitää nauraa minulle'.
Mutta tyttö katsahti häneen välähtelevin silmin: 'Mutta minä en tahdo! sanoi hän.
'Mutta muussa tapauksessa en lähde kanssasi'.
Silloin vierähtivät vihastuksen kyynelet tytön silmiin, niin että koko maja näkyi hänelle paljaassa valkeassa. 'Jää tänne sitte, kunnes tulet mustaksi kuin noki!' sanoi hän, viskasi raipan maahan ja juoksi ulos.