Taaskin katsahti hän ohimennen. 'Eipä olekkaan', sanoi hän.
'Ett'ei olekkaan? Se on helppo sanoa. Mutta katsos omaa varjoasi tuolla, tuolla katolla, katsos nyt, koetasta kerrankin edes, kummoisen näköinen!'
Mies käännähti päätään: silloin katosivat nenä ja parta peittoon, ja seinällä näkyi vaan suuri musta varjomöhkäle.
Tyttö löi kätensä yhteen niin että rannerenkaat kilahtivat. 'Mutta sinäkös tuhma olet!' sanoi hän. 'Annasta kun minä!' Hän tarttui hänen partaansa ja piti kiinni siitä. 'Käännä nyt varovasti silmäsi seinää kohden! Joko nyt näet?'
Hän ravisti päätänsä lujaan ja koetti vapautua. 'Hellitä parrastani', sanoi hän, 'ja laita ulos itsesi'.
Tyttö katsahti tarkkaavasti häneen ja ajatteli: 'Tuolla tapaa en saa häntä mukaani', ja rupesi verkkaan poimimaan ylös sianluisia noppojaan. Yht'äkkiä kuroitti hän suljetun kätensä hänelle ja sanoi: 'Parillinen vai pariton? Jos arvaat oikein, niin lähdet sinä minun kanssani, ell'et, niin…'
'Niin jäät sinä minun luokseni!' sanoi mies… 'Pariton!'
Tyttö aikoi huutaa 'ei' ja hypähtää ylös; mutta hän oli tarttunut hänen käteensä ja aukaissut sen.
Siinä oli neljä.
Tyttö hengähti niin syvään että villapaita rinnallaan kohosi suoraksi. 'Sinä hävisit. Kautta Freian! Kuinka säikähdin! Nyt täytyy sinun lähteä minun mukanani'.