Pankinjohtajat seisoivat kumpikin akkunan ääressä vakavasti keskustellen — ja olivat niin epäkohteliaita, etteivät huolineet edes pyytää tuota karkeatekoista, hiukan talonpoikaismaista herrasmiestä istumaan, — olivat kuulleet hänen nimestään ja toiminnastaan vain sivumennen, pienen maaseutu pankin asioissa. Ja nyt hän yhtäkkiä tulla tupsahti heidän eteensä H.C. Eschenin asiamiehenä! Klaus Baas sanoi, että hän oli nyt huolehtinut noiden 140,000 suorituksesta ja että hänen tarkastuksensa mukaan liike oli varmalla perustalla; ja lisäsi välinpitämättömän pisteliäästi: "Herrat olivat hiukan tiukanlaisia H.C. Eschenille."
Vanhempi herra muuttui silloin jo ihmisemmäksi ja mutisi ylimalkaisuuksia: huonoista rahamarkkinoista, pankin edesvastuusta — muuta sen sellaista.
Klaus Baas tahtoi antaa heille liikkeestä hyvän käsityksen ja virkkoi hillitysti: "Se on vanha liike; päällikkö on ulkomailla ja varamies on sairas. Se oli tietysti yllätys, mutta sangen arveluttava."
Nuorempi herra vastasi silloin kunnioittavasti, että he luonnollisesti koettavat täyttää velvollisuutensa, mutta tällaisena aikana täytyy päästä selville, onko liikkeillä, ja miten paljon, tukea omista varoistansa.
Klaus Baas myönsi hyväntahtoisesti, että kyllähän se sitä on, ja ilmaisi liikkeen ja itsensä seisovan lujalla pohjalla. Ja sitten hän vastasi varovaisiin kysymyksiin, että hän, liikkeen vanha ystävä, oli saanut muutamia kuukausia aikaa sen asioita valvoakseen; ja kuunteli tarkkaavasti heidän puheitansa ja lausui sanan pari vielä maan yleisestä taloudellisesta asemasta. Sekä erosi heistä hyvässä uskossa, että nuo ovelat herrat, joiden luottamusta ja ystävyyttä hän vielä paljonkin tarvitsi, olivat nyt nähneet hänet mieheksi, joka tietää, mitä tekee.
Sieltä hän meni sitten pörssiin ja ilmoitti herroille Trimbornille ja Thaulerille, että firma H.C. Eschenin asiat kallistuivat hyvälle puolelle, ja meni kuin sattumoisin eräiden entisten tuttujen luo ja kertoi ottaneensa pariksi kuukaudeksi liikkeen ohjiinsa, ja että liike kykeni täyttämään koska tahansa sitoumuksensa. Ja kuiskasipa erään ystävän korvaan, jonka tunsi aika lipetin laskijaksi, hiljaa ja kerskailevasti, muka salaisuutena, että hän oli käynyt niskasta nostamassa vuoteesta osakkaan, jolta oli aivan turhasta pelosta ja ällistyksestä mennyt pää pyörälle.
Ja illalla hän meni rouva Eschenin luo kertomaan, mitä oli saatu selville ja aikaan; palvelustyttö, jota oli nähtävästi käsketty häntä odottamaan, pyysi häntä olemaan hyvän ja astumaan saliin ja jätti hänet sitten yksikseen; vähän ajan päästä hän palasi ja kertoi, että madame Eschen oli nyt hyvin huonona, mutta rouva Eschen tahtoi kuitenkin ottaa hänet vastaan; ja pyysi hetkisen kärsimään ja odottamaan. Klaus Baas odotti vähän aikaa, ja sitten tuli neitsyt takaisin ja sanoi, että rouva oli pyörtynyt, kun oli yövalvonnasta niin väsynyt; pyysi sitten herra Baasia olemaan hyvän ja tulemaan sairaan huoneesen.
Klaus Baas astui nyt somaan, pieneen saliin, jossa oli nähnyt madame Eschenin kymmenen vuotta sitten, kevätkukilla koristetun akkunan ääressä. Nyt nukkui ijäkäs rouva hiljaa ja epätasaisesti hengittäen vuoteessansa. Miniä istui leveässä nojatuolissa vuoteen vieressä ja nyökkäsi sanattomasti päätään ja ojensi Klaus Baasille kätensä. "Minä aioin tulla luoksenne", hän hiljaa virkkoi, "mutta kun nousin seisaalleni, niin jalat pettivät. Muuten voin erittäin hyvin."
Klaus Baas ilmoitti hänelle hyvät uutisensa, jolloin rouva palkitsi hänet syvällä ja sydämellisellä kunnioituksen ja kiitollisuuden katseella, ja Klaus Baas kysyi, eikö hän voisi jäädä tänne auttamaan?
Tästä hiljaisesta keskustelusta heräsi sairas vanhus ja loi samean, uupuneen katseen vuoteen vieressä seisovaan mieheen, ja lausui sitten hiukan teeskennellen, hilpeällä äänellä, heikosti, ijänikuisen kysymyksensä: "Oletteko nähnyt lapsiani, herrani…" Mutta ei odottanut vastausta, vaan nukahti samassa. Klaus Baas houkutteli nyt rouva Escheniä menemään levolle ja lupasi neitsyen kanssa pitää huolta sairaasta ja herättää hänet tarvittaessa heti; uupunut rouva suostuikin ja antoi tytön taluttaa itsensä varovasti toiseen huoneesen.