Kolme toverustamme tulivat kankaalta alas tien poikitse ja astuivat koulutupaan. Molemmat Stradigerit menivät kopeasti nojaamaan penkkejä vastaan. Heim vetäytyi ujona seinämälle. Kohta senjälkeen meni opettaja Haller väsyneenä ja tomuisena akkunan editse. Häntä seurasi hänen vaimonsa. Molemmat olivat vielä nuorenpuoieisia ihmisiä.
Haller seisoi kateederin vierellä, ja repi sanomalehtiä auki. Hän luki niistä niiden lyhyet, hätäiset ja sekavat uutiset. Mutta se ainakin näkyi olevan varmaa, että suuri vihollisarmeija oli kuninkaan johdolla saarrettu Metziin ja että Schleswig-Holsfeinilaiset olivat olleet siinä mukana.
Siitäkös syntyi iloista hälinää ja pakinaa.
"Missäs ne kylät sijaitsevat? Näyttäkääppäs!"
"Tuossa: Mars ja Tour… Ja tuossa pitäisi Gravelotten olla."
"Mutta sittehän ovat meidän miehemme tehneet koko käännöksen, kasvot, päin Saksaa?"
"Tuhat tulimmaista!"
"Tuo on nyt taas niitä Moltken tepposia."
"Juhlavalaistuksen me toimitamme! Tietystikin!"
"Jos osaavat laittaa semmoisia kaupungissa, niin miks'emme mekin!"