Frans ei kääntynyt päinkään ja vaikeni hetken: "Soma ajatus", sanoi hän sitte jyrkästi. "Maanpakoon! Flackelholmille tuo vaarallinen otus!"
"Noh, jaa", murahti Heim… "Tiet täällä vanhalla manterella ovat hieman kapeita sinun käydäksesi ja ihmiset, jotka käyvät niillä, vaativat hiukan suurempaa arkatuntoisuutta, kuin mitä sinä olet taipuva osoittamaan. Sinulla pitäisi olla suuri avara maatila, mutta semmoista ei sinulla ole. Tai pitäisi sinun siirtyä länsi-Afrikaan; mutta sitä et voi jalkojesi vuoksi. Mitäpä jää siis enää muutakaan eteen? Flackelholmille! Siellä ei ole teitä, eikä ihmisiä! Saat viettää siellä elämää, jommoista itse haluat. Kun sopii sinulle, teurastat oinaan, ja pidät iloa asuntotoveriesi kanssa, ja taaskin, kun sopii, nouset vallille, ja tähystelet Strandigerkartanon jalavia kohden, ja taaskin, kun sopii sinulle, tulet tervehtimään ystävääsi Heim Heiderieteriä."
"Sen olen kauniisti jättävä tekemättä."
"Minä sanoinkin: jos sopii sinulle."
Hän asteli tuokion edes- ja takaisin. "Hän ei saa yhtäpäätä sekaantua toimiini", sanoi hän sitte työläästi. "En tahdo tehdä tiliä joka lapionpistosta."
"Et tarvitsekaan… Hän on jättävä sinulle vapaat kädet. Saat toistaiseksi kymmenenä vuotena suorittaa vissien suunnitelmien mukaan mittaustöitä. Kun valvot niiden toimeenpanoa, saat saaren tulot palkaksesi. Hevoset ja veneen jättää hän käytettäviksesi. Pyydän sinua, tule iltapäivällä meille kahville ja lue välikirja, jonka Andrees on laatinut. Tulet tyytymään toimeen, jonka hän antaa sinulle."
"Nuo hiton välikirjat!"
"No… olen iloinen, ett'et ole ihan haluton tuumaan. Jos saan sanoa sinulle totuuden: niin olet sinä iloinen, että olet saanut tämän tarjouksen. Sinä ja Flackelholm, te kuulutte yhteen. Raju ja ankara olet sinä, raju ja ankara on morsiosi! Olet vielä antava haudatakin itsesi Flackelholmille!"
"Tai jonnekin sen matalikoille tai aaltoihin."
"Kuinka Jumala sallii! Sinä tulet siis?"