"Etkö ole kertonut minulle, Williams", kääntyi Jaakko huudetun puoleen, "että Barnabas on piirustanut äitini, liekit ulkona suusta?"
John Williams myönsi sen ja Jaakon valtasi vieläkin suru niin, että hän purskahti itkuun, kuin muisteli äitinsä surkeaa loppua. Hän kuitenkin kohta tyyntyi ja jatkoi, kääntyen Dominen puoleen:
"Jos uskottekin minun sitä kunnioitusta, jota olen teille velvollinen osoittamaan, unhottaneen niin suuresti, että piirustaisin irvikuvia teistä, niin ette toki uskone minun pilkanneeni omaa äitiäni tämmöisellä kuvalla, jonka selvästi huomaa olevan samaa tekoa kuin muutkin."
Niin sanoen ojensi hän Dominelle kuvan, jonka herra Knapps oli unhottanut erottaa toisista.
Apuopettaja kävi kalmankalpeaksi.
Ääneti tarkasti Domine kuvaa.
"Keneltä saitte tämän kuvan?" kysyi hän viimein herra Knappsilta.
"Barnabaalta", tunnusti hän ensi hämmästyksessä.
"Ja kuitenkin sanoitte äsken, ett'ei Barnabas ole antanut teille ainoatakaan näistä piirustuksista! Siinä puhutte ristiin, herra Knapps. Jaakko ei ole piirustanut äitiänsä, se on varmaa. Ja kuitenkin on tämä piirustus samaa käsialaa kuin muutkin. Siis eivät nekään voi olla Rehti-Jaakon tekemiä. Barnabas! Oletko antanut nämä piirustukset herra Knappsille? Keneltä olet saanut ne? Puhu totta!"
Vuorotellen punastuen ja kalveten tunnusti Barnabas itse piirustaneensa kuvat.