Evert (viepi vaimonsa vasemmanpuolisesta ovesta). Oletpa kyllä — kyllä. (Tervehtien Hilariusta.) Ah — hyvää päivää herra Hilarius!
Hilarius. Päivää, herra Kauppi!
KOLMAS KOHTAUS.
Hilarius. Serafina.
Serafina (vasemmanpuolisen pöydän luona, haparoi taskujaan). En voi ollenkaan ymmärtää, mihin kummaan panin tavaralipun.
Hilarius. Vai niin — olisipa se vaan ollut minulla, niin —
Serafina. Mutta se olikin vaan sellainen pieni lippu!
Hilarius. Pieni lippu. Eihän tavaralippuja sovi laittaa niin suuriksi, kuin sinun matkasäkkisi ovat, ja — hävittäisit sinä ne sittenkin.
Serafina. Juurikuin minä en tekisikään muuta, kuin aina vaan hävitän. Tämä on vasta ensimmäinen kerta eläissäni ja sinä olet jo hävittänyt paljoa enemmän.
Hilarius. No — no — no, älähän toki kiivastu! Sanoinhan sinulle, että olen itse siihen syypää, kuin annoin sen sinulle. Ei sinun ole siihen syytä ollenkaan. Ethän sinä vaatine multa sen enempää?