Evert (sivulle). Onnen mies!
Hilarius (sivulle). Lyönpä vetoa että hän sievistelee.
Evert, Siis, kun on oltu 30 vuotta naimisissa, niin ripitykset lakkaavat, sanoitte te..
Hilarius (sivulle). Aha, tartuitkos ansaan? (Ääneen.) Arvattavasti — silloin ne lakkaavat. Mutta tämä asia näkyy huvittavan teitä.
Evert. Minuako? — Eipä juuri (nauraa väkinäisesti). Minua naurattaa vaan mokoma juttu — hahaha! suokaa anteeksi!
Hilarius. Tehkää hyvin ja naurakaa, — hahaha — sallikaa minun nauraa yhdessä teidän kanssanne. Hahaha!
Evert (totisena). Mutta minkätähden te nauratte niin paljon!
Hilarius. Minäkö? Näettekös, ystäväni, minua naurattaa niin sydämmen pohjasta, kuin ajattelen jotakin aviomiestä, joka saa kotiripityksiä.
Evert (nolona). Vai niin!
Hilarius. Niin juuri! (Sivulle.) Semmoisia kuin esimerkiksi sinä.