Evert. Ei, olen vaan pienellä huvimatkalla. Ja te, herra Hilarius, olette kai myös…
Hilarius. Ihan oikein, minä olen myös muijani kanssa pienellä ilottelulla, (sivulle) tähän saakka toki ilman mitään iloa.
Evert (sivulle). Onnen mies! Minä en voi iloa ajatellakaan, vielä vähemmän siitä puhua.
Hilarius. Mutta ettehän te hyvä ystävä, näytä ollenkaan huvimatkalaiselta! Kentiesi puristaa saapas varpaitanne?
Evert. Saapasko — varpaitani? Ei —
Hilarius. Tahi kentiesi olette saanut pienet kotiripitykset vaimoltanne?
Evert (hämillään, sitten tointuen). Kotiripityksetkö vaimoltani? En suinkaan — hahaha (nauraa väkinäisesti). Minä olen ollut vasta vuoden päivät naimisissa — kotiripityksiä vaimoltani suokaa anteeksi, että minua naurattaa — ha ha ha —
Hilarius. Suokaa anteeksi — minua naurattaa (sivulle). Mutta olisiko hän ainoa muukalainen aviomaailmassa!
Evert. En voi käsittää, kuinka tuollainen ajatus juolahtikaan päähänne? Kentiesi te itse saatte joskus pikku kotiripityksiä vaimoltanne?
Hilarius. Minäkö — kotiripityksiäkö? Mitä joutavia! — Mitä te ajattelettekaan, ystäväni? Olen jo lähes 30 vuotta ollut naimisissa, — ei sellaisia kuitenkaan nyt enää tapahdu. —