Serafina. Tuolla laukussa on etikkapulloni.
Hilarius (hakee pulloa, erikseen). Annettuansa ensin etikkaa minulle, suvaitsee hän nyt itsekin sellaista. (Ääneen) Tuoss'on, mammaseni, tuossa, — (taluttaa häntä pois) levähdä nyt vaan hieman!
Serafina. Niin, levähdä — tällaisessa kiihkotilassa! — Sinä olet minun teurastajani! (Menee oikeanpuolisesta ovesta.)
NELJÄS KOHTAUS.
Hilarius, sitten Evert.
Hilarius (katsoo vaimonsa jälkeen). Nuku, nuku nurmilintu…! Niin se on, niin se on, sellaisia ovat nuo ämmät! Kun heillä on väärin, niin saamme me siitä kärsiä. Onneksi tottuu ihminen kaikkeen — ja tunnenhan nuo ripitykset jo ulkoa, — mutta alussa tuntuivat ne jotenkin happamilta. Vaan "va' ska' ma' jööra", sanoo ruotsalainen, — sitä kuusta kuuleminen, jonka juuressa asunto. (Ulkoa kuuluu vihellystä.)
Evert (vasemmalta, allapäin). Kuinka nuo äyhkeet saattavatkaan miehen alakuloiseksi, .- en voi sitä kertoakaan, — ne tuntuvat niin ilkeältä…
Hilarius. Kas, hyvää päivää, herra Kauppi!
Evert (arasti). Hyvää päivää!
Hilarius. Olette kai huvimatkalla? Nykyjään matkustaa melkein koko Suomenmaa. Matkanne käy kaiketi johonkin kylpypaikkaan?