Kauppi, Amalia ja Kantaja.
(Evert ja Amalia muodinmukaisissa matkavaatteissa tulevat sisään keskiovesta. Kumpikin heistä kantaa pientä matkasäkkiä. Heidän jälessään käy kantaja matkalaukku kädessä.)
Evert. Jumalan kiitos, armaani, että matka kyytihevosilla on viimeinkin loppunut! (Panee pois matkasäkin).
Amalia. Olenpa ininäkin uuvuksissa!
Evert (kantajalle). Saammeko me vielä kauankin odottaa junaa?
Kantaja. Yhden tunnin, herra. Kas niin, tässä on matkalaukkunne, muut tavarat ovat tuolla ulkona, kunnes juna tulee.
Evert. Hyvä — kas tässä; (antaa hänelle rahaa) toimittakaa meille myös piletit (menee kantajan kanssa peremmälle) ja tässä on teille vaivoistanne.
Amalia (on astunut etupuolelle pöydän luo ja panee pois matkasäkin). Täällä on kaikki niinkuin ennenkin, muuttumatta! Voi, kuinka tämä huone muistuttaa minua meidän häämatkastamme! Siitä on nyt kulunut jo kokonainen vuosi, ihan ummelleen vuosi.
Kantaja. Kiitoksia paljon, herra! (Menee.)
Amalia. Muisteleelcohan Evertkin, että tänään vuosi sitten olimme myös täällä alkaaksemme yhteistä matkaamme elämän ulapalla? (Istuikse.)