Hilarius. Mitähän jos minäkin koettaisin. Saas nähdä mitä eukkoni tuumaa moisesta makupalasta.
(Menee vasemmanpuolisesta ovesta.)
SEITSEMÄS KOHTAUS.
Remunen, sitten Mimmi.
Remunen. Olenpa taaskin tehnyt kaksi miestä onnelliseksi. Aikaa myöten häviää tuo aviosäädyn turilas kokonaan ja sen hävittäjä olen minä — Mathias Remunen Mikkelistä! (Ulkoa kuuluu hälinää.)
Mimmi (tulee keskiovesta).
Remunen. Mutta todellakin, jollet sinä levähdä, niin eipä ihmettä, jos vaivut ihan kokonaan.
Mimmi. Minä voin vallan hyvin, rakas Remunen.
Remunen. Te, naisväki, olette merkilliset elävät — aina käyttäydytte sopimattomasti. Nyt kun sinun pitäisi levähtää, juoksentelet pitkin stationaa. Kun aurinko paistaa, niin käytte te sateenvarjo kourassa, ja kun sataa, niin teillä on tietysti paras hattu päässä ja ainoastaan viuhka kädessä.
Mimmi. En ymmärrä, hyvä Remunen, mitä auringon paiste tähän asiaan kuuluu.