Hilarius Heretkäähän nyt jo, minä en suvaitse tuollaisia soimauksia!
Evert. En minäkään suvaitse sitä, että teitä tahdotaan häväistä, — minä tahdon sanoa teille salaisuuden.
Hilarius. Salaisuuden? No antakaapas kuulla!
Evert. Mutta olkaa vahva, — jaksakaa kärsiä!
Hilarius. Hyvä, hyvä, — antakaa nyt vaan kuulla!
Evert. Teidän vaimollanne on rakastaja. Hän seuraa häntä. —
Hilarius. Vaimollaniko? Niinkö te sanoitte?
Evert. Täällä kohtaavat he toisensa.
Hilarius. Mitä te sanottekaan? Johan te kerrotte ryövärihistorioita! (Sivulle.) Hänellä on varmaan iili päässä.
Evert (erikseen). Hän ei usko minua. (Ääneen.) No katsokaa nyt itse, eikö minulla ole oikein? (Antaa Hilariukselle ruusupaperisen kirjeen.) Kas tässä! — Lukekaapas!