Hilarius. No? Minkähän niin?
Evert (paatoksella). Teidän tulee kaikin mokomin lähteä ensi junassa pois.
Hilarius. Niinhän minä ajattelenkin tehdä.
Evert. Mutta vaimonne kanssa.
Hilarius. Niin — arvattavasti!
Evert (hyvin totisena). Vaimonne ei sitä tahtone, mutta älkää jättäkö häntä millään ehdolla, kuulettekos?
Hilarius. Mutta tehän olette oikein ankaran totinen.
Evert (erikseen). Miesparka! Oh noita vaimoja — vaimoja! — Kuka olisi voinut ajatellakaan sellaista, ja vieläpä sellaisella ijällä!
Hilarius. Minusta näytätte te voivan pahoin.
Evert (erikseen). Ja sen ohessa tämä ijäkäs kunnon mies, — jonka häviötä toivotaan. Kurja miesparka!