Kantaja (huutaen ovelta). Juna lähtee heti paikalla!
Amalia (ottaa laukkunsa). Tavaramme, rakas mieheni!
Evert. Sinä lähdet siis mukaan, Amalia?
Amalia. Tietysti!
Evert. Sinä et ymmärtänyt — mitä minä oikeastaan tahdoin sanoa —
Amalia. No?
Evert (liikutettuna). Etkö sinä tiedäkään sitten tuhansista muiskuista — ruusupaperisesta kirjeestä?
Amalia. Tuhansista muiskuista — ruusupaperisesta kirjeestä? — En sanaakaan!
Evert (hyvin liikutettuna, tarttuu Amalian molempiin käsiin, suutelee niitä vuorotellen). Rakas armas — Ami — ah — kuinka paljon minä pidän sinusta — armas vaimoni — herttaiseni! Jälestäpäin kerron sinulle kaikki.
(Ulkoa hälinää, vihellystä ja vaunun jyrinää.)