Kun kreivi eräänä päivänä etsi ystäviään puhuakseen heille tästä asiasta, olivat he kadonneet. Myöhemmin sai hän tietää, että he olivat menneet Curumillan kotipaikalle ja sitten yhä syvemmälle erämaahan, kun Kepeäjalka — päällikön vaimo — oli surmattu sodassa.
Viisi vuotta myöhemmin päätti don Louis — siksi kutsuttiin ranskalaista yleisesti — matkustaa nuoren vaimonsa kera chileläisille tasangoille. Matka vei heidät Rio Pablo joen läheisyyteen, ja heille muistui heti mieleen pieni särkkä, joka oli ollut surullisten tapahtumain näyttämöpaikkana. He löysivät sen aivan samanlaisena kuin ennenkin lukuunottamatta muutamia yksinkertaisia, liikuttavia sanoja, jotka olivat hakatut haudalla seisovaan graniittipatsaaseen:
"Trangoil Lanec — Syvä Laakso. Rauha jalon sotilaan ja urhoollisen päällikön, muistolle."
Ludvig aavisti, mistä tämä kirjoitus oli tullut. Se oli viimeinen kiitollisuudenosoitus ystävän kädestä.