"Tulta", huudahti nyt yksi komentavista upseereista, ja samassa pamahti rätisevä yhteislaukaus. Useita ihmisiä kaatui kuoliaina ja haavoittuneina maahan. Pian kuului toinenkin yhteislaukaus ja sitä seurasi kolmas.
Tämä oli karkea erehdys. Ihmiset eivät yrittäneetkään hajaantua, vaan valmistautuivat heti vastarintaan, ja vihollisen keskeytymättömään ammuntaan alettiin jo vastata. Pian syttyi verinen taistelu.
VII. DON PANCHO BUSTAMENTE JOUTUU VIHOLLISEN KÄSIIN.
Meidän täytyy pyytää ystävällistä lukijaa palaamaan edellisessä luvussa kuvattuihin tapahtumiin, nimittäin Antinahuelin ja kenraali Bustamenten kohtaukseen.
Niin pian kun jälkimmäinen oli astunut Antinahuelin kanssa telttaan, antoi hän verhon laskeutua oviaukon eteen ja aloitti heti keskustelun.
"Istuutukaa, päällikkö, puhelkaamme rehellisesti ja suorasti niinkuin hyvät ystävykset." Antinahuel nyökäytti päätään myöntymyksen merkiksi. "Ennen kaikkea täytyy teidän saada tietää, että Valdivian kansa juuri nyt huutaa minut erään uuden liiton päämieheksi, joka on muodostettu kaikista Chilen valtioista. Chilen kansa on väsynyt kaikkiin mutkitteluihin, jotka tuottavat levottomuutta maalle, ja minä olen pakoitettu ottamaan sangen raskaan taakan kannettavakseni."
Päällikkö hymyili omituisesti.
"Hyvä, Veljeni on viisas ja oikeudenmukainen. Mitä hän haluaa?"
"Tahdon vain kysyä, oletteko jo valmistautunut täyttämään lupaustanne?"
"Lupaustani?" toisti päällikkö epäilevällä äänellä. "Antinahuel pitää sanansa. Sen minkä hän on luvannut, sen hän myös täyttää."