"Veli", lausui hän. "Toivo!"
Erämies tiesi, että hänen ystävänsä tapana ei ollut lausua ylimalkaisia lohdutuksia. Hän käänsi kyynelistä kosteat kasvonsa häneen päin.
Heti vapaaksi päästyään koira oli uskomattoman nopeasti karannut tiehensä soinnuttomasti ja katkonaisesti haukahdellen kuten vainukoirat ollessaan jäljillä.
Ilomieli oli aavistanut näin käyvän ja kiireesti sitonut kaulaliinansa eläimen kaulan ympäri.
"En tiedä, mitä voi tapahtua", mutisi kanadalainen nähdessään koiran katoavan.
Ja lausuttuaan tämän filosofisen mietelmän hän oli saapunut ystävänsä luo.
"Mitä nyt?" kysyi Uskollinen Sydän.
"Lue!" vastasi Ilomieli.
Erämies otti paperin, ja luki sen hätäisesti.
Siinä oli seuraavat sanat: