Hän suuntasi Lörppöön suuret, mustat, salamoivat silmänsä, kuunnellen puhetta salaperäinen hymy huulillaan ja nojaten karbiniinsa.
"Jos saatan käsiisi henkilöt, joita minut on palkattu opastamaan, niin teen sen vain saatuani runsaan palkkion", puhui roisto.
"Se on oikein!" huomautti Kennedy, "ja sen palkkion kapteeni on valmis sinulle suorittamaan."
"Niin", lisäsi toinen painaen päänsä merkiksi siitä, että hän oli samaa mieltä.
"Oivallista", jatkoi opas, "mutta mikä se palkkio on?"
"Mitä vaadit? Täytyyhän meidän ensin saada kuulla ehtosi tietääksemme, voimmeko ne täyttää."
"Kah, ehtoni ovat sangen vaatimattomat."
"No, sano ne sitten."
Opas empi hetkisen, tai paremmin sanoen hän arvioi mielessään edut ja vaarat, jotka asia hänelle voisi tarjota. Sitten hän hetken kuluttua virkkoi:
"Nämä meksikolaiset ovat sangen rikkaita."