Pitkien välimatkojen päässä siellä näkee vain rautatammia, kumipuita, Perun puita punaisine ja höysteisine terttuineen, nopaaleja ja kaktuksia, ainoita puita, jotka saattavat kasvaa pystysuorasti paahtavan auringon hehkuvien säteiden polttamassa maassa.
Siellä täällä näkyy kuin katkeraksi pilkaksi vesisäiliöitten pitkiä seipäitä, joiden toisessa päässä on kierretystä, kovettuneesta vuodasta tehty sanko ja toisessa hihnoilla kiinnitetyt kivet. Mutta säiliöt ovat tyhjiä; niiden pohja on mustaa ja kuivettunutta mutaa, jossa kuhisee lukemattomia saastaisia eläviä. Hienonhienot pölypilvet, joita heikoinkin tuulenhenkäys synnyttää, takertuvat huohottavan matkustajan kurkkuun, ja jokaisen kuivettuneen korren alla heinäsirkat raivoissaan vaativat terveellistä yökastetta.
Mutta kun äärimmäisin ponnistuksin on matkannut kolmisen penikulmaa näissä hehkuvankuumissa erämaissa, pysähtyy silmä nauttien lepäämään vihannoivaan keitaaseen, joka näyttää äkkiä nousevan hiekasta.
Tämä paratiisi on Hacienda del Milagro.
Siihen aikaan, jota kertomuksemme kuvaa, kuului tähän haciendaan, joka oli seudun rikkaimpia ja suurimpia, kaksikerroksinen päärakennus, joka oli rakennettu tapiasta ja adoveista ja jonka ruo'oista tehty pengermäkatto oli kovaksi tallatulla savella peitetty.
Haciendaan tultiin avaran pihamaan kautta, jonka holvimaisessa portissa oli vahva kaksoisovi ja toisessa puoliskossa pieni käyntiluukku. Julkisivun puolella oli neljä huonetta; ikkunoissa oli rautaiset, kullatut ristikot ja sisäpuolella luukut, ja niissä oli lasiruudut, mikä tähän aikaan tässä maassa merkitsi kuulumatonta loistoa. Pihan eli pation joka sivustalla oli rakennuksia, joissa sijaitsi palvelusväen, peonien, lasten y.m. asunnot.
Päärakennuksen alin kerros sisälsi kolme huonetta: jonkunlaisen suuren eteisen, jonka kalustona oli vanhanaikaisia nojatuoleja ja röyhelletyllä sahviaanilla päällystettyjä leposohvia, lavea nopaalipuinen pöytä ja muutamia jakkaroita. Seinillä riippui moniaita kultakehyksisiä muotokuvia, jotka esittivät suvun jäseniä luonnollisessa koossa; näkyviin jätetyt orsihirret oli runsaasti koristettu puuleikkauksilla.
Kaksoisovien kautta päästiin saliin. Pihalle päin oleva puoli oli noin jalan verran muuta lattiaa ylempänä; sitä peitti matto, jolla oli muutamia matalia, omituisilla puuleikkauksilla ja karmosiininvärisellä veralla päällystettyjä jakkaroita ja jalkapieluksia. Tässä huoneessa oli myöskin pieni, neliskulmainen, noin puolen metrin korkuinen pöytä, jota käytettiin ompelupöytänä; se osa oli tarkoitettu naisia varten, jotka siellä istuivat maurilaisten tapaan jalat ristissä. Toisella puolella oli samanlaisella veralla kuin jakkarat ja jalkapielukset päällystettyjä tuoleja. Vastapäätä ovea salin toisella puolella oli makuuhuone vuodekomeroineen korokkeen päässä, jolle oli sijoitettu juhlavuode, ja tätä kaunistivat lukemattomat kultauskoristeet sekä kulta- ja hopeanauhuksilla ja tupsuilla kirjaillut verhot. Lakanat ja päänalaisten päälliset olivat valmistetut mitä hienoimmasta kankaasta, ja niitä reunusti pitsi.
Päärakennuksen takana oli toinen piha, missä sijaitsivat taloushuoneet ja corral; tämän pihan takana avautui laaja puutarha, jota ympäröivät muurit. Se oli yli sata syltä laaja, ja siellä kasvoi, se kun oli suunniteltu englantilaiseen tapaan, ulkomaisia puita ja kasveja.
Haciendassa vietettiin juhlaa.