"En vielä käsitä, miten se kävisi päinsä. Sillä tavalla tosin, että jäisin luoksesi, mutta se on mahdotonta."
"Oh! On toinenkin keino, jolla asian voi aivan hyvin järjestää."
"Ah, vielä mitä!"
"Kyllä, eno. Ja varsin yksinkertainen keino onkin. Haluatteko kuulla?"
"Kas, kas, ja mikä se keino on, sydänkäpyseni?"
"Etkö toru minua, eno?"
"Pikku hupsu! Minäkö sinua toruisin?"
"Se on totta, te olette niin hyvä!"
"Saammehan nähdä. Puhu, pikku imartelijani."
"Niin, eno. Keino on se…"