Neljännestuntia myöhemmin doña Luz ja hänen enonsa Lörpön johtamina ja parin lanceron seuraamina poistuivat leiristä ja tunkeutuivat metsään.
"Minne suunnalle haluatte tänään kulkea, kenraali?" kysyi opas.
"Opasta minut niiden erämiesten majalle, joista eilen minulle kerroit."
Opas kumarsi merkiksi, että hän tahtoi noudattaa käskyä. Pieni joukkue eteni hiljaa ja vaivaloisesti tuskin eroitettavaa metsäpolkua pitkin, jolla hevoset melkein joka askeleella kompastuivat liaaneihin tai lankesivat maata pitkin luikertelevia puunjuuria vasten.
Doña Luz oli onnellinen. Kenties hän näillä retkillä tapaisi Uskollisen
Sydämen.
Lörppö, joka ratsasti muutamia askeleita edellä muita, huudahti äkkiä.
"Mitä nyt?" tiedusti kenraali. "Onko jotakin erikoista, Lörppö?"
"Mehiläisiä, teidän ylhäisyytenne."
"Mitä? Mehiläisiäkö? Onko täälläkin mehiläisiä?"
"Joku aika sitten niitä on tullut."