"Tunnen miehen, josta puhutte. Hän kuuluu tosiaankin joukkoomme, ja on sangen etevä lääkäri."
"Sen tiedän, hän on sen itse minulle sanonut, hän kulkee usein tätä kautta, olemme hyviä ystäviä. Pulverilla, jonka hän pakoitti minut nauttimaan, hän täydellisesti poisti minusta kuumeen, joka jo kahden kuukauden aikana oli minua kiusannut ja josta en päässyt vapaaksi."
"Sepä hauskaa. Olen iloinen lääkkeen vaikutuksesta."
"Haluaisin tehdä jotakin hyväksenne, osoittaakseni kiitollisuuttani tästä palveluksesta."
"Kiitos, ystäväni, mutta en todellakaan tiedä, miten te voisitte olla minulle hyödyksi, paitsi että näytätte minulle majavat."
Erämies painoi päänsä alas.
"Ehkä toisella tavalla", sanoi hän, "ja kenties pikemmin kuin luulettekaan. Kuulkaa minua tarkkaavaisesti, señorita. Olen vain köyhä mies, mutta täällä preiriellä tiedämme asioita, joita Jumala meille ilmaisee, koska elämme kasvoista kasvoihin hänen kanssaan. Haluan antaa teille neuvon: mies, joka palvelee teitä oppaana, on paatunut konna, sellaiseksi hänet tunnetaan kaikkialla lännen preirieillä. Erehdyn suuresti, ellei hän saata teitä jonkun salakavalan väijytyksen alaiseksi. Täällä on runsaasti pahanilkisiä lurjuksia, joiden kanssa hän voi tehdä sopimuksen teidän turmiostanne tai ainakin ryöstämisestänne."
"Oletteko varma siitä, mitä sanoitte?" huudahti nuori tyttö kauhistuneena näistä sanoista, jotka, merkillistä kyllä, pitivät yhtä sen kanssa, mitä Uskollinen Sydän oli sanonut.
"Olen siitä yhtä varma kuin joku henkilö yleensä voi väittää asiasta, josta hänellä ei ole todistuksia. Toisin sanoen: Lörpön entisyyden perusteella täytyy hänen puoleltaan odottaa kaikkea. Uskokaa minua, ellei hän vielä ole teitä pettänyt tekee hän sen ennen pitkää."
"Hyvä Jumala. Varoitan kyllä enoani!"