"Teillä on sanani, kenraali."
"Kiitos."
Samassa doña Luz tuli ulos majasta, viitaten Mustalle Hirvelle merkiksi siitä, että tämä olisi vaiti. Kenraali kiirehti häntä vastaan.
Matkalaiset nousivat ratsuilleen ja kiitettyään erämiehiä heidän sydämellisestä vieraanvaraisuudestaan lähtivät takaisin leirille.
XVI
Petos
Paluumatka oli ikävä. Kenraali oli vaipunut syviin mietteisiin keskusteltuaan erämiehen kanssa, doña Luz ajatteli varoitusta, joka hänelle oli annettu, opas, jonka Mustan Hirven keskustelut nuoren tytön ja kenraalin kanssa olivat tehneet levottomaksi, aavisti salaa jotakin, mikä käski häntä pitämään varansa. Ainoastaan molemmat lancerot kulkivat huolettomina tietämättä näytelmästä, jota esitettiin heidän ympärillään ja ajatellen vain yhtä asiaa, nimittäin lepoa, joka heitä odotti leiriin saavuttua.
Lörppö tähyili lakkaamatta levottomasti ympärilleen näyttäen etsivän apujoukkoja tiheistä pensaikoista, joiden lävitse pieni joukko vaiteliaana kulki.
Päivä läheni loppuaan, aurinko oli aivan kohta menevä mailleen, ja aika-ajoin metsän salaperäiset asukkaat jo kiljuivat kolkosti.
"Onko vielä pitkä matka jäljellä?" kysyi kenraali äkkiä.