Miehet nousivat ja alkoivat hiipiä sitä paikkaa kohti, jonka kautta kapteenin lähetin oli poistuttava, mutta samassa muuan varjo astui heidän eteensä ja lausui lujalla äänellä:
"Olette kavaltajia. Teidän on kuoltava."
Suuresta itsehillinnästään huolimatta molemmat miehet jäivät hetkeksi ällistyneinä seisomaan.
Antamatta heille aikaa saada takaisin mielenmalttiaan se henkilö, joka oli puhunut, laukaisi kaksi pistoolia aivan läheltä. Nuo onnettomat kirkaisivat kamalasti. Toinen kaatui, mutta hypäten kuin tiikerikissa toinen kiipesi puolustusvallien ylitse ja katosi, ennenkuin häntä olisi ehtinyt toistamiseen ampua. Kahden laukauksen kajahtaessa ja roistojen huudot kuullessaan olivat kaikki kavahtaneet unestaan leirissä. Jokainen syöksyi päätäpahkaa suojavarustuksille.
Kenraali ja kapteeni Aguilar saapuivat ensimmäisinä paikalle, missä kuvaamamme näytelmä oli tapahtunut.
He tapasivat doña Luzin seisomassa kaksi savuavaa pistoolia kädessään erään miehen vääntelehtiessä hänen jalkojensa juuressa kuolinkamppailussaan.
"Mitä tämä merkitsee, sisarentyttäreni? Taivaan nimessä, mitä on tapahtunut? Oletko haavoittunut?" kyseli kenraali epätoivoisena.
"Rauhoittukaa, eno. En ole haavoittunut", vastasi nuori tyttö, "olen vain rangaissut kavaltajaa. Kaksi heittiötä suunnitteli salavehkeitä yhteistä turvallisuuttamme vastaan. Toinen heistä pääsi karkuun, mutta luulen, että tämä tässä on jokseenkin pahasti haavoittunut."
Kenraali kumartui nopeasti kuolevan ylitse.
Soihdun valossa, jota hän piti kädessään, hän tunsi Kennedyn, saman oppaan, jonka Lörppö aikaisemmin oli väittänyt elävänä palaneen preirietulipalossa.