"Kah, kah", sanoi hän, "mitä tämä merkitsee?"
"Se merkitsee sitä, eno", vastasi tyttö, "että ellei Jumala olisi tullut avukseni, niin olisi meidät tänä yönä yllättänyt rosvojoukko, joka on väijyksissä jonkun matkan päässä täältä."
"Älkäämme siis tuhlatko aikaa."
Ja kenraali kiiruhti kapteeni Aguilarin avustamana valmistautumaan ankaraan vastarintaan sen varalta, että heidän kimppuunsa koetettaisiin hyökätä.
Lörppö oli paennut, mutta leveä verijuova osoitti, että hän oli vaikeasti haavoittunut. Jos olisi ollut päivänaika, olisi koetettu ajaa häntä takaa ja kenties olisi onnistuttukin hänet saamaan kiinni, mutta kun oli pimeä ja kun lisäksi ei tiedetty, olivatko viholliset ehkä vielä väijyksissä ympäristössä, ei kenraali tahtonut, että hänen sotilaansa uskaltautuisivat leirin ulkopuolelle. Hän antoi mieluummin ilkiön koettaa pelastua.
Mitä Kennedyyn tulee, niin hän oli kuollut.
Kun ensi hälinä oli hälvennyt, tunsi doña Luz, jota nyt ei enää tilanteen aiheuttama vaara pitänyt jännitettynä, olevansa nainen. Hänen tarmonsa katosi, hänen silmänsä kävivät himmeiksi, hänen ruumiinsa värisi kouristuksentapaisesti. Hän lyyhistyi kokoon ja olisi kaatunut, ellei tohtori olisi ottanut häntä käsivarsilleen.
Hän kantoi hänen puolipyörtyneenä telttaan ja hoiti häntä huolellisesti, niinkuin hänen tilansa vaati.
Nuori tyttö tuli vähitellen tajuihinsa. Hänen mielensä tyyntyi, ja hänen ajatuksensa muuttuivat rauhallisiksi.
Muistaen suositukset, jotka Musta Hirvi hänelle oli antanut, hän ajatteli, että hetki oli tullut pyytää häntä täyttämään lupauksensa, ja viittasi tohtoria luokseen.