"Kiitos", kuiskasi nuori tyttö suloisesti hymyillen ja puristaen hänen kättään.
Ja yön kauheista mielenliikutuksista väsyneenä hän laskeutui levolle vuoteelleen, jossa pian vaipui rauhalliseen ja virkistävään uneen.
Päivän koitteessa tuo kelpo oppinut — vaikka kenraali turhaan varoitteli häntä vaaroista, joiden alaisiksi hän vapaasta tahdostaan antautuisi — lähti leiristä ja laskeutui täyttä ravia alas kukkulalta, puisteltuaan päätään kaikelle, mitä hänen ystävänsä oli hänelle sanonut.
Saavuttuaan sitten metsään hän iski kannukset hevosensa kylkiin ja karautti Mustan Hirven majaa kohti.
XVII
Kotkanpää
Kotkanpää oli yhtä varova kuin rohkeakin päällikkö ja tiesi, että hänellä olisi paljon pelättävää amerikkalaisten puolelta, ellei hän täydellisesti peittäisi jälkiänsä.
Yllätettyään menestyksellisesti valkoisten uuden siirtokunnan Canadian-virran varrella hän ei niin ollen laiminlyönyt mitään suojatakseen joukkonsa sitä uhkaavalta kostolta.
Ei voi kuvitellakaan intiaanien taitoa, kun on kysymyksessä jälkien hävittäminen.
Parikymmentä kertaa he tarpovat saman paikan kautta sotkien retkensä jättämät jäljet sikinsokin, kunnes niitä on mahdoton eroittaa. He eivät jätä käyttämättä hyväkseen mitään seudun satunnaista, luonnon suomaa etua, marssivat toinen toisensa jäljessä salatakseen lukumääränsä, matkaavat päiväkausia keskellä virtaa, usein kahlaten vyötäisiään myöten vedessä. He ovat niin varovaisia ja kärsivällisiä, että usein kädelläänkin hävittävät merkkejä ja niin sanoaksemme askel askeleelta pyyhkivät pois jäljet, jotka voisivat paljastaa heidät tarkkasilmäisille vihollisille.