"Preirielaki sanoo: silmä silmästä, hammas hampaasta. Kuule minua tarkkaavaisesti, Vanha Tammi: entisen ystävyytemme vuoksi annan teille odotusaikaa. Huomenna, auringon noustessa, saat lähteä etsimään Uskollista Sydäntä. Ellei hän neljän päivän kuluessa ole tullut luokseni, kuolee hänen äitinsä. Nuoret soturini saavat silloin polttaa hänet elävältä veripaaluun sidottuna, ja veljeni vuolla vihellyspillejä hänen luistaan. Menkää, olen sanonut sanottavani."
Vanhus aikoi vastata jotakin, heittäytyen päällikön jalkojen juureen, mutta kostonhimoinen intiaani potkaisi hänet syrjään ja poistui.
"Voi, rouva", mutisi vanhus toivottomana, "te olette hukassa!"
"Ennen kaikkea, Eusebio", vastasi äiti itkunsekaisella äänellä, "älä tuo poikaani tänne. Välikö sillä, että minä kuolen! Voi, eikö elämäni ole jo ollut kyllin pitkä?"
Vanha palvelija loi emäntäänsä ihailua ilmaisevan katseen.
"Aina sama!" sanoi hän liikutettuna.
"Eikö äidin henki kuulu hänen lapselleen?" kysyi nainen, päästäen vihlaisevan huudon, ja vanhukset vaipuivat murheen painamina erään puun juurelle.
He viettivät sen yön Jumalaa rukoillen, eikä Kotkanpää näyttänyt välittävän heidän epätoivostaan.
XVIII
Eusebio